Historia ja menestys

Tallin historia juontaa juurensa vuoteen 1981, jolloin ulkopuolisten kehotuksesta Timo päätti rakentaa rata-auton. Autoksi valittiin silloin Ford Capri 3000 V6, johon laitettiin turbo huolimatta siitä, että joku oli väittänyt, ettei moiseen autoon voi turboa laittaa. Turbo toimi kuitenkin jotenkin.

Caprin jälkeen sorruttiin edelleen Fordiin ja tällä kertaa Kenttiläiseen vanhakoppaseen Escorttiin, josta tehtiin sen ajan mukaisesti sivuilmakaasareilla varustettu vapaasti hengittävä noin 170 hp inttiauto.

Fordin jälkeen työn alle otettiin Opel Kadett Ralley, josta alun pitäen piti tulla kruising auto. Tähän oli valmiiksi hommattu ihan kunnolliset stereotkin. Rakentelu johti kuitenkin katuautopuolelle ja stereot jäi laittamatta. Aluksi Kadetissa oli 8-venttiilinen kone turbolla ja se kulki yllättävän ripeästi. Tällä kokoonpanolla oltiin ensimmäisen kerran Hangon katuautokisoissa vuonna -85 ja jo seuraavana vuonna pienillä muutoksilla saavutettiin voitto. Sitten löytyi Opelin 16-venttiilinen kone tehoja tuli vielä rutkasti lisää. Tällä autolla kierrettiin sitten kisoja ympäri pohjoismaita mm. Mantorpissa ja Maarianhaminassa ja tulostakin tuli ihan mukavasti. Ainoa ongelma autossa tällöin oli voimansiirto (vetoakselit). Kun ongelmista päästiin, paneuduttiin ilmanvastukseen ja vaihdettiin Opeliin uuden mallin etupää ja ovet. Samalla parannettiin myös alustan toimintaa. Auto pysyi kuitenkin katuautona (katsastus ok). Kun koneeseen lisättiin ilokaasut (NOS) niin johan rupesi kulkemaan. Ongelmaksi kuitenkin koitui lähdöt kovalla laatikolla koska ahtopaineita ei meinannu saada nousemaan. Tämä johti siihen, että autoon alettiin asentaa automaatti-laatikkoa. Autoon asennettiin GM-TH 400 ja turbiinin toimitti A1. Auto oli tämän jälkeen yksi maailman nopeimmista rekisterissä olevista autoista ja tulokset olivat myöskin sen mukaisia (useampi SM). Edelliset tapaukset koskivat vuosia 87 – 88 , jonka jälkeen auto hyllytettiin tallin piippuhyllylle voittamattomana, jossa se on vielä tänäkin päivänä.

Aikansa kutakin ja oli aika ruveta ajamaan kilpaa. Timo toi jenkkilästä tuliaisina oikean Comppi Dragsterin, jossa oli 350 V8 paikoillaan ja suunnitelmat valmiina. Kaudelle -89 auto sai uuden koneen, tuplaturbo V8:n välijäähdytyksellä ja neljällä kaasarilla. Vaihteistona oli PowerGlide 2V. Autossa oli kyllä tehoja riittävästi, mutta säätöjen kanssa oli ongelmia, koska kaasarin ruiskuja ei ollut vielä saatavilla. Ajaminen oli rytinää ja pauketta. Sitten tuli suhteellisen iso hajoaminen. Yhdessä kisassa kokeiltiin auton mukana tullutta pikkulohkoa. Lopulta järki voitti ja autoon otettiin Opelin kone ja sitä myöten ajettiin oikeassa luokassa. Auto kulki hyvin indeksiin ja jopa alle. Tällä yhdistelmällä ajettiin noin puolitoista vuotta. Sitten tuli mahdollisuus saada käyttöön nykyinen konetyyppi, mutta ilman ruiskuvehkeitä. Kone oli upea, kun se saapui Suomeen osina. Siinä oli aika miettiminen, että mikä osa kuului mihinkin. Jenkkilässä oli lisäksi tehty pieni käytännönpila, ja mukaan oli laitettu noin 20 cm liian lyhyt jakoremmi, mutta sekin saatiin sitten lopulta selvitettyä. Ainoa suurempi ongelma oli ruisku. Autoon kokeiltiin Motekin boxia, mutta se ei oikein pelannut ja keskustelut Toijalan autosähkön kanssa johtivat siihen, että kehitettiin oma laite, joka on ohjelmoitavissa PC:llä. Silloin syntyi Hestec, jonka tarina onkin jo nykyään legendaa!

Kun virtaa tuntui vielä olevan riittävästi, syntyi ajatus supersaloon rata-autosta, joka taas säännöiltään sopi Pelle Pelottomalle. Aihioksi löytyi kaikenlisäksi ajatuksissa lähes täydellinen auto, eli keskimoottorinen takavetoinen auto, elikä aito B-ryhmäläinen Renault 5 Turbo. Siitä sitten rakennettinkin ensimmäinen oma rata-auto. Ensimmäinen kone oli Renaultin 1400cc turbo moottori, joka tuntui vähän pieneltä. Seuraava vaihtoehto oli Toyotan 18R kilpamoottori (C2-ryhmän moottori), josta taas tietenkin tehtiin turbomoottori. Kone oli kohtuullisen hyvä ja antoi tehoa noin 560 hp. Tulokset olivat kohtuullisia, mutta ongelmina olivat moottorin kapea käyttöalue ja se ettei vaihteisto pysynyt kasassa. Laatikkoratkaisuksi löytyi Formula 1:n 6-vaihteinen aski ja moottoriksi vaihdettiin samanlainen moottori kuin dragsterissa huoltoystävällisyyden vuoksi, koska näin päästiin yksmoottorityyppiin kummassakin kilpa-autossa. Parhaimmillaan autolla saavutettiin SM osakilpailuvoitto. Taas auto hyllytettiin vuonna -96. Tämä sen vuoksi, että hommattiin talli Viialan nahkatehtaalta ja kiireiden vuoksi oli valittava toinen päälajeista.